Ihmiskunnan suurimmat ajattelijat eivät suinkaan löydy huippuyliopistojen avarista saleista tai megaloakatemioiden rahantuoksuilta lehtereiltä. Etevimmät pohdiskelijat lymyilevät pimeissä loukoissa, kolkoissa kammioissa ja tunkkaisissa koloissa. Näissä yksinäisyyttä huokuvissa paikoissa pulputtaa aivojen syövereistä mitä nerokkaimpia ajatelmia. Tosin aniharvoin tuottaen älyllistä riemua muille kuin ajattelijalle itselleen. Armon vuosi 2021 tekee asiassa kuitenkin poikkeuksen, sillä meillä on kyseenalainen kunnia tutustua – of course – yksinoikeudella niin kutsutun latofilosofin suurimpiin älynponnistuksiin. Latoajattelijaa tuskin koskaan tullaan rinnastamaan Descartesin, Mao Tse-tungin tai Esa Saarisen tapaisiin älyn jättiläisiin, mutta kuten latoajattelija itse asian kiteyttää: maasta pienikin turhaan ponnistaa, mutta kuusta ponnistaa sadan kilon keijukin. Tai jotakin sinne päin…No niin tai näin, latoajattelijan ajatuksia, sivuplee, tai jotain sinne päin…
Elämä on kuin donitsi… 
…reunoiltaan sokerisen pullava, joskus suklaalla päällystetty 
…mutta kun rinkeli on syöty… 
…jäljelle jää vain tyhjä reikä… 
Latoajattelija omasta tahdostaan
