Kesä on leffojen aikaa! Kun linnut laulaa ja aurinko paistaa, niin mikä on sen mukavampaa kuin linnoittautua neljän seinän sisälle töllöttämään elokuvia. Kautta aikojen parhaiden kesäleffojen esittely jatkuu:
Taas yksi tylsä Toisen maailmansodan kahakka jossain Jumalan hylkäämällä saarella Tyynellä valtamerellä. Elokuvan juoni on lyhykäisyydessään seuraavanlainen: Yhdeksän sinnikästä japskia puolustaa saarta, jonka joukko amerikkalaisia ovat päättänyt vallata hinnalla millä hyvänsä. Elokuvassa lymytään ja rymytään noin metri kertaa metrin kokoisella saaripläntillä ja japskista kerrallaan päästetään ilmat pihalle. Ilmeisesti vain elokuvan ohjaaja huomaa nitistäneensä kahdeksan japskeista jo ennen kuin leffa on edes puolessa välin, joten viimeisestä japskista otetaankin sitten kaikki ilo irti. Elokuvassa riittääkin jännitystä loppuhetkille asti. Tekeekö viimeinen japski harakirin tai seppukun vai tekeekö harakirin jenkkisotilaat. Vai tekeekö harakirin elokuvan katsoja.
Seuraavaksi lyhyt ääninäyte elokuvasta:
TIM: Se oli temppu se!
TOM: Mitä? Ei kuuluu mitään!
TIM: Sanoin että se oli temppu se. Ammuit japskia konekiväärillä. Tyhjensit siihen lippaallisen konepistoolilla. Iskit sitä lapiolla kalloon. Heitit sitä viidelläkymmenellä kranaatilla. Kärvensit sitä liekinheittimellä. Pamautit sitä telamiinalla päin näköä. Viskasit sitä kasapanoksella. Läsäytit sitä piiskatykillä. Jyräsit panssarivaunulla sen yli. Ja lopuksi japski tekee harakirin. Joten oli se vaan aika temppu se.
TOM: No joo.
Sodan todelliselle voittajalle Hollywoodille viisi tähteä.
Armas Von Bach
Leffafriikki, filmihullu ja elokuvamaanikko samassa persoonassa
