KESÄKIRJAT

kesakirja

KIM PING-PONG: MESTARIETSIVÄ KIM-JONG

kesakirja

Dekkarikesän ehdoton musta helmi on pohjoiskorealaisen Kim Ping-Pongin dekkari Mestarietsivä Kim Jong. Siinä Suuri mestarietsivä Kim Jong ratkoo murhia. Ja kun Loistava mestarietsivä Kim Jong ryhtyy toimeen, niin silloin Sherlockit ja Poirotit jäävät kakkosiksi, sillä Mahtavan mestarietsivä Kim Jongin kyvyt ovat suorastaan ylimaallisia. Valpas mestarietsivä Kim Jong näkee kymmenien kilometrien päähän, jopa läpi vuorien ja metsien. Verraton mestarietsivä Kim Jong kuulee pienimmänkin rasahduksen satojen metrien säteellä. Mainio mestarietsivä Kim Jong haistaa rikolliset tuhansien kilometrien päästä, jopa toiselta puolelta maapalloa. Nokkela Mestarietsivä Kim Jong tuntee miljoonista ihmisistä ne, jotka ovat kansan pettureita. Seuraavassa näyte Etevän mestarietsivän Kim Jongin taidoista:

…Erinomainen mestarietsivä Kim Jong haravoi haukankatseellaan murhapaikkaa. Hetkeäkään epäröimättä Oivallinen mestarietsivä Kim Jong ilmoitti syylliset. Kekseliäs mestarietsivä Kim Jong osasi kertoa myös mitkä olivat olleet syyllisten motiivit tekoihinsa. Eikä siinäkään ollut vielä kylliksi, sillä Välkky mestarietsivä Kim Jong pystyi kertomaan mitä syylliset olivat tehneet edellisviikolla, mitä syöneet edellispäivänä, keitä olivat tavanneet, mitä olivat ajatelleet ja minkä värisiä alkkareita olivat käyttäneet. Eikä kukaan läsnäolijoista voinut ymmärtää miten tuo Viisas ja Valtava ja Suurenmoinen mestarietsivä Kim Jong oli pystynyt päättelemään kaiken tuon vilkaistuaan vain kerran murhapaikkaa…

Kim Ping-Pongin dekkarin Mestarietsivä Kim Jongin ainoa heikkous on se, että sivulla 1 tehdyt murhat Mahtava mestarietsivä ratkaisee jo sivulla 2 ja loput kirjan 1200 sivua ylistetään Suuren mestarietsivän Kim Jongin urotekoa. Muuten Loistava dekkari.

KESÄKIRJA-SARJA TÄLTÄ KESÄLTÄ PÄÄTTYY TÄHÄN.

Kesä ilman dekkaria on kuin lapsi ilman tikkaria.
A.Paskiainen
Dekkariaddikti

KESÄKIRJAT

kesakirja

MARY MOTHERWATER: KAKSITOISTA SUKELTAVAA NEEKERINPOIKAA

kesakirja elokuu

Mary Motherwaterin viimeisin jännäri Kaksitoista sukeltavaa neekerinpoikaa on uusi aluevaltaus dekkareiden alalla, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa veden alle. Kirjassa kahdestatoista sukellusharrastajasta yksi toisensa jälkeen heittää henkensä ja heidän mystisiä kuolemia tutkii sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot. Mielenkiintoisen ympäristön lisäksi kiinnostavia ovat myös etevän sukellusetsivän Waterloirotin tutkimusmetodit veden alla: mm. Sormenjälkien otot ja kipsijäljennösten valmistus vedon pohjalla olevasta räpylänjäljestä. Toisaalta vedenalainen maailma on melko tapahtumaköyhä ympäristö, jonka vuoksi ilmeisesti esimerkiksi eräs murhaajan ja murhattavan välinen vedenalainen kamppailu on venytetty 250 sivun mittaiseksi. Muutenkin kirjan sivumäärä, 993 sivua tuntuu hieman liioitetulta. Loppua kohden tosin Mary Motherwater tiivistää tahtia ja kymmenen viimeistä sukeltavaa neekerinpoikaa murhataan kirjan kolmella viimeisellä sivulla. Seuraavassa ote Mary Motherwaterin jännäristä Kaksitoista sukeltavaa neekerinpoikaa:

…sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot sukelsi paikalle. Hän etsi jonkinlaista johtolankaa mutapohjasta. Jos murhapaikka olisi ollut maalla, niin murhaaja olisi voinut jättää jälkeensä jotain, esimerkiksi tulitikkuaskin tai tupakantumpin tai käytetyn junalipun. Mutta täällä, veden alla se oli hyvin epätodennäköistä. Mutta sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot ei ollut niitä etsiviä, jotka antoivat helposti periksi. Jotakin täytyi olla. Jotakin jota hän ei nähnyt. Jotakin joka ei kuulunut mutapohjaan. Ja silloin hän näki sen. Juuri ja juuri erottuvat kirjaimet M ja U pohjamudassa. Murhattu oli ilmeisesti viimeisillä voimillaan raapustanut ne pohjan mutaan…

Niille jotka eivät harrasta sukeltamista tai maratonuintia Mary Motherwaterin Kahdentoista sukeltavan neekerinpojan läpi kahlaaminen saattaa tuntua melko uuvuttavalta urakalta. Paikallaan olisi ollut ehkä romaanin pieni tiivistäminen, esimerkiksi kolmen viimeisen sivun mittaiseksi.

KESÄKIRJAT

kesakirja

BARBARA FARTLAND: JÄÄTIKKÖPRINSESSA

kesäkirja heinäkuu

Barbara Fartlandin uusimman rikosromaanin tapahtumapaikkana ovat tällä kertaa eksoottiset Färsaaret. Ja tällä kertaa saarilla riehuvaa sarjamurhaajaa jäljittää paikallinen naispoliisi Ingrid Klaksvik-Runavik, joka poliisin hommiensa ohessa ehtii tehdä yhtä sun toista muutakin, mm. vapauttamaan vankeudessa eläviä valaita, osallistumaan Miss Färsaaret-kilpailuun ja tekemään naisten (ja samalla myös miesten) moukarinheiton Färsaarten ennätyksen. Lisäksi Ingrid on kahdentoista lapsen yksinhuoltajaäiti, hänellä on tusinan verran rakastajaa, aina salskeasta Torshavnilaisesta opiskelijanuorukaisesta hampaattomaan Sandoylaiseen kalastajaukkoon ja hän sairastaa mystillistä münchhausenin oireyhtymää, jonka seurauksena Ingridin kämmeniin ja jalkapohjiin ilmestyy aika ajoin stigmoja. Myös kirjailija Barbara Fartlandin Färsaaretkin vaikuttaa olevan melko värikäs paikka, sillä kirjassa Färsaarten maisemaan kuuluvat jäävuoret, laajat tundrat ja silmään kantamattomiin ulottuvat jäätiköt. Ja eläimistönä ovat mm. jääkarhu, mursu, keisaripingviini, lumileopardi, myskihärkä ja poro. Puuttumatta sen enempää kirjan tapahtumiin, lyhyt ote Barbara Fartlandin rikosromaanista Jäätikköprinsessa:

…paikallispoliisi Ingrid Klaksvik-Runavik huokaisi. Hänellä oli ollut ihana yö norjalaisen pingviinitutkija Tor-Einarin kanssa. Sen lisäksi, että he olivat keskustelleet pingviinien tulevaisuudesta, he olivat rakastelleet rajummin kuin koskaan. Tor-Einar oli osoittanut tuntevansa pingviinien lisäksi myös naiset. Ehkä liiankin hyvin. Mitä hän itse asiassa tiesi tästä norjalaisesta pingviinitutkijasta? Sen, että hän vietti vuodesta kuusi kuukautta pingviinien parissa. Ja loput kuukaudet pingviinikirjojen parissa. Oliko hän ollut liian varomaton heittäytyessään noin vain suhteeseen pingviinitutkijan kanssa? Ehkä pingviinit olivat vain kulissi. Tai ehkä vietettyään puoli vuotta pingviinien parissa, Tor-Einar oli menettänyt järkensä ja listi nyt färsaarelaisia yksi toisensa jälkeen pitäen näitä pingviineinä…

Vaikka Barbara Fartlandin mielikuvitus onkin yhtä kirjava kuin hänen Färsaarten eläimistö, niin paikka paikoin kirjan yllättävät juonenkäänteet ovat jopa uskottavia. Paitsi ehkä kirjan lopun jäätiköllä tapahtuvaa sarjamurhaajan takaa-ajoa, jonka ollessa kiihkeimmillään Ingrid pyöräyttää maailmaan kolmannentoista lapsensa.