Kategoria: Tänään Luin

Seuraavaksi huippusuositussa Kesäkirjat-sarjassa vuorossa kesäsatukirjat. Kuluneena vuonna on taas ilmestynyt saduttain uusia satukirjoja, joiden joukosta on nyt valittu innovatiisimmat sadut eli ne joissa satu- ja tiedemaailma paiskaavat kättä. Hämärän peittoon tosin jää onko kyseessä enemmän tieteellisestä satuilusta vai satuilevasta tieteestä. Mutta niin tai näin, naperokansa on valintansa tehnyt:

PRINSESSA RUUSUSEN UNI ELI TIETEELLINEN TUTKIELMA MIKSI PRINSESSA RUUSUNEN NUKKUI SATA VUOTTA

Prinsessa Ruusunen-tiedesadussa tarkastellaan syitä, jotka johtivat Prinsessa Ruususen satavuotiseen nukahtamiseen. Yhtenä vaihtoehtona esitetään, että sadun paha haltijatar Pahatar (Maleficent) olisi vaivuttanut Prinsessa Ruususen uneen anestesian avulla. Nukutusaineena olisi käytetty reilua annosta eetteriä, ketamiinia, fluraania. Toinen vaihtoehto on, että Prinsessa Ruusunen olisi sairastunut narkolepsiaa eli nukahtelusairautta. Sata vuotta kestävä nukahtaminen ei kuitenkaan ole tieteelliseltä näkökulmasta varteenotettava vaihtoehto. Myös se oletus, että Pahatar olisi aiheuttanut Prinsessa Ruususelle jonkinlaisen katalepsisen kohtauksen, toisin sanoen eräänlaisen lihasten jännitystilan ei kuulosta uskottavalta. Sille että Prinsessa Ruusunen tai joku muu kykenisi makaamaan sata vuotta paskanjäykkänä ei ole tieteellistä näyttöä. Tieteellisessä sadussa ”Prinsessa Ruususen Uni” käydään läpi muitakin vaihtoehtoja, mutta sen, varsinkin satujen nuorimpien lukijoiden esittämän hypoteesin, että Prinsessa Ruusunen olisi nukahtanut yksinkertaisesti unitautiin satututkielma ”Prinsessa Ruususen Uni” tyrmää yksiselitteisesti. Jokainen vähänkin lääketieteeseen perehtynyt naperokin tietää että Unitauti eli Afrikkalainen Trypanosomiaasi ei voi tulla kyseeseen. Tällä trypanosoma brucei-loisen aiheuttamalla Afrikassa esiintyvällä taudilla ei ole mitään tekemistä nukkumisen kanssa. Jos Prinsessa Ruusunen olisi sairastanut kyseistä sairautta, ei häntä olisi pystytty herättämään sadankaan vuoden kuluttua. Kuolleilla kun ei ole tapana heräillä.

Japanilaisessa esikouluikäisille lapsille tarkoitetussa animesarjassa
someseuraajansa menettämisestä masentunut prinsessa
viettää 100 vuotta terapiassa.
Uljas prinssi on muuttunut Bemarilla kaahailevaksi psykoterapeutiksi…

Lyhyt ote sadusta ”Prinsessa Ruususen Uni”:

...Prinsessa Ruusunen eli monien muiden prinsessojen tapaan huoletonta elämää. Hänen elämänsä suurin huolen aihe oli lievä acne vulgaris. Pahattarella, pahalla haltijattarella asiat olivat sen sijaan toisin. Hän kärsi vaikeista elämänolosuhteista, vainoharhoista, dissoatiivisesta identiteettihäiriöstä, sadistisesta persoonallisuushäiriöstä, paranoidisesta skitsofreniasta, bipolaarisesta mielilalahäiriöstä, raivopuuskasyndroomasta, posttraumaattisesta stressihäiriöstä, dissoatiivisesta identiteettihäiriöstä, monomaniasta, kaamosmasennuksesta, anoreksiasta, bulimiasta, ummetuksesta ja virtsankarkailusta. Pahatar, paha haltijatar purki pahaa mieltään hyveelliseen Prinsessa Ruususeen. Lyhyesti todettuna: Kun paha Pahatar tapasi hyvän Prinsessa Ruususen oli pahalla Pahatteralla pahat mielessä…

…Pahatar taas on puolestaan sadistinen vankimielisairaalan
johtajatar. Sepukuda kekkodeitu nakatamida arigusi torstaisin
klo 18.00 Sapporon TV:n Pikkukakkosessa.

KIM PING-PONG: MESTARIETSIVÄ KIM-JONG

Dekkarikesän ehdoton musta helmi on pohjoiskorealaisen Kim Ping-Pongin dekkari Mestarietsivä Kim Jong. Siinä Suuri mestarietsivä Kim Jong ratkoo murhia. Ja kun Loistava mestarietsivä Kim Jong ryhtyy toimeen, niin silloin Sherlockit ja Poirotit jäävät kakkosiksi, sillä Mahtavan mestarietsivä Kim Jongin kyvyt ovat suorastaan ylimaallisia. Valpas mestarietsivä Kim Jong näkee kymmenien kilometrien päähän, jopa läpi vuorien ja metsien. Verraton mestarietsivä Kim Jong kuulee pienimmänkin rasahduksen satojen metrien säteellä. Mainio mestarietsivä Kim Jong haistaa rikolliset tuhansien kilometrien päästä, jopa toiselta puolelta maapalloa. Nokkela Mestarietsivä Kim Jong tuntee miljoonista ihmisistä ne, jotka ovat kansan pettureita. Seuraavassa näyte Etevän mestarietsivän Kim Jongin taidoista:

…Erinomainen mestarietsivä Kim Jong haravoi haukankatseellaan murhapaikkaa. Hetkeäkään epäröimättä Oivallinen mestarietsivä Kim Jong ilmoitti syylliset. Kekseliäs mestarietsivä Kim Jong osasi kertoa myös mitkä olivat olleet syyllisten motiivit tekoihinsa. Eikä siinäkään ollut vielä kylliksi, sillä Välkky mestarietsivä Kim Jong pystyi kertomaan mitä syylliset olivat tehneet edellisviikolla, mitä syöneet edellispäivänä, keitä olivat tavanneet, mitä olivat ajatelleet ja minkä värisiä alkkareita olivat käyttäneet. Eikä kukaan läsnäolijoista voinut ymmärtää miten tuo Viisas ja Valtava ja Suurenmoinen mestarietsivä Kim Jong oli pystynyt päättelemään kaiken tuon vilkaistuaan vain kerran murhapaikkaa…

Kim Ping-Pongin dekkarin Mestarietsivä Kim Jongin ainoa heikkous on se, että sivulla 1 tehdyt murhat Mahtava mestarietsivä ratkaisee jo sivulla 2 ja loput kirjan 1200 sivua ylistetään Suuren mestarietsivän Kim Jongin urotekoa. Muuten Loistava dekkari.

KESÄKIRJA-SARJA TÄLTÄ KESÄLTÄ PÄÄTTYY TÄHÄN.

MARY MOTHERWATER: KAKSITOISTA SUKELTAVAA NEEKERINPOIKAA

Mary Motherwaterin viimeisin jännäri Kaksitoista sukeltavaa neekerinpoikaa on uusi aluevaltaus dekkareiden alalla, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa veden alle. Kirjassa kahdestatoista sukellusharrastajasta yksi toisensa jälkeen heittää henkensä ja heidän mystisiä kuolemia tutkii sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot. Mielenkiintoisen ympäristön lisäksi kiinnostavia ovat myös etevän sukellusetsivän Waterloirotin tutkimusmetodit veden alla: mm. Sormenjälkien otot ja kipsijäljennösten valmistus vedon pohjalla olevasta räpylänjäljestä. Toisaalta vedenalainen maailma on melko tapahtumaköyhä ympäristö, jonka vuoksi ilmeisesti esimerkiksi eräs murhaajan ja murhattavan välinen vedenalainen kamppailu on venytetty 250 sivun mittaiseksi. Muutenkin kirjan sivumäärä, 993 sivua tuntuu hieman liioitetulta. Loppua kohden tosin Mary Motherwater tiivistää tahtia ja kymmenen viimeistä sukeltavaa neekerinpoikaa murhataan kirjan kolmella viimeisellä sivulla. Seuraavassa ote Mary Motherwaterin jännäristä Kaksitoista sukeltavaa neekerinpoikaa:

…sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot sukelsi paikalle. Hän etsi jonkinlaista johtolankaa mutapohjasta. Jos murhapaikka olisi ollut maalla, niin murhaaja olisi voinut jättää jälkeensä jotain, esimerkiksi tulitikkuaskin tai tupakantumpin tai käytetyn junalipun. Mutta täällä, veden alla se oli hyvin epätodennäköistä. Mutta sukeltava etsivä Merkurus Waterloirot ei ollut niitä etsiviä, jotka antoivat helposti periksi. Jotakin täytyi olla. Jotakin jota hän ei nähnyt. Jotakin joka ei kuulunut mutapohjaan. Ja silloin hän näki sen. Juuri ja juuri erottuvat kirjaimet M ja U pohjamudassa. Murhattu oli ilmeisesti viimeisillä voimillaan raapustanut ne pohjan mutaan…

Niille jotka eivät harrasta sukeltamista tai maratonuintia Mary Motherwaterin Kahdentoista sukeltavan neekerinpojan läpi kahlaaminen saattaa tuntua melko uuvuttavalta urakalta. Paikallaan olisi ollut ehkä romaanin pieni tiivistäminen, esimerkiksi kolmen viimeisen sivun mittaiseksi.