Kategoria: Tänään Luin

BARBARA FARTLAND: JÄÄTIKKÖPRINSESSA

Barbara Fartlandin uusimman rikosromaanin tapahtumapaikkana ovat tällä kertaa eksoottiset Färsaaret. Ja tällä kertaa saarilla riehuvaa sarjamurhaajaa jäljittää paikallinen naispoliisi Ingrid Klaksvik-Runavik, joka poliisin hommiensa ohessa ehtii tehdä yhtä sun toista muutakin, mm. vapauttamaan vankeudessa eläviä valaita, osallistumaan Miss Färsaaret-kilpailuun ja tekemään naisten (ja samalla myös miesten) moukarinheiton Färsaarten ennätyksen. Lisäksi Ingrid on kahdentoista lapsen yksinhuoltajaäiti, hänellä on tusinan verran rakastajaa, aina salskeasta Torshavnilaisesta opiskelijanuorukaisesta hampaattomaan Sandoylaiseen kalastajaukkoon ja hän sairastaa mystillistä münchhausenin oireyhtymää, jonka seurauksena Ingridin kämmeniin ja jalkapohjiin ilmestyy aika ajoin stigmoja. Myös kirjailija Barbara Fartlandin Färsaaretkin vaikuttaa olevan melko värikäs paikka, sillä kirjassa Färsaarten maisemaan kuuluvat jäävuoret, laajat tundrat ja silmään kantamattomiin ulottuvat jäätiköt. Ja eläimistönä ovat mm. jääkarhu, mursu, keisaripingviini, lumileopardi, myskihärkä ja poro. Puuttumatta sen enempää kirjan tapahtumiin, lyhyt ote Barbara Fartlandin rikosromaanista Jäätikköprinsessa:

…paikallispoliisi Ingrid Klaksvik-Runavik huokaisi. Hänellä oli ollut ihana yö norjalaisen pingviinitutkija Tor-Einarin kanssa. Sen lisäksi, että he olivat keskustelleet pingviinien tulevaisuudesta, he olivat rakastelleet rajummin kuin koskaan. Tor-Einar oli osoittanut tuntevansa pingviinien lisäksi myös naiset. Ehkä liiankin hyvin. Mitä hän itse asiassa tiesi tästä norjalaisesta pingviinitutkijasta? Sen, että hän vietti vuodesta kuusi kuukautta pingviinien parissa. Ja loput kuukaudet pingviinikirjojen parissa. Oliko hän ollut liian varomaton heittäytyessään noin vain suhteeseen pingviinitutkijan kanssa? Ehkä pingviinit olivat vain kulissi. Tai ehkä vietettyään puoli vuotta pingviinien parissa, Tor-Einar oli menettänyt järkensä ja listi nyt färsaarelaisia yksi toisensa jälkeen pitäen näitä pingviineinä…

Vaikka Barbara Fartlandin mielikuvitus onkin yhtä kirjava kuin hänen Färsaarten eläimistö, niin paikka paikoin kirjan yllättävät juonenkäänteet ovat jopa uskottavia. Paitsi ehkä kirjan lopun jäätiköllä tapahtuvaa sarjamurhaajan takaa-ajoa, jonka ollessa kiihkeimmillään Ingrid pyöräyttää maailmaan kolmannentoista lapsensa.

TEX BUTCHER: CHICAGON TEURASTAJA

Tex Butcherin tuore jännitysromaani Chicagon teurastaja on tuttua Butcheria: Enemmän ruumiita kuin kirjassa on sivuja, eikä kirja ole Tex Butcherin ohuimpia opuksia. Ilmeisesti Tex Butcherilla on tarkoitus päästä johonkin ennätysten kirjaan, sillä sitä tahtia kirjassa ruumiita tulee. Ja loppua kohden kirjailijan tahti vain kiihtyy ja Chicagon teurastaja murhaa jotkut kirjan henkilöistä pariin kolmeenkin otteeseen. Psykopaattista Chicagon teurastajaa jahtaavalla CIA:n rikosetsivä Max Slaughterilla on välillä epäselvää, ketkä kirjan henkilöistä ovat vielä hengissä ja ketkä eivät. Mutta sillä ei ole suurta väliä, sillä lopun hurjassa takaa-ajossa pääsevät viimeistään loputkin kirjan henkilöistä hengestään. Paneutumatta sen syvemmin kirjan juoneen, pieni ote Butcherin jännitysromaanista Chicagon teurastaja:

…CIA:n rikosetsivä Max Slaughter kiipesi ruumiskasan yli. Chicagon teurastaja ei voinut olla enää kaukana, sillä osa ruumista oli vielä lämpimiä. Sitten hän näki mistä teurastaja oli mennyt. Teurastaja oli jättänyt jälkeensä tasaisin välein ruumiin. Vähän niin kuin sadussa Hannu ja Kerttu. Max Slaughter tuli ison teollisuusrakennuksen pihaan. Rakennuksen seinässä oli kyltti, jossa luki suurin kirjaimin: TEURASTAMO. Max Slaughter ajatteli, että tämän täytyi olla Chicagon teurastajan piilopaikka. Kaikki palapelin osaset loksahtivat nyt paikalleen. Hitaasti Max Slaughter avasi teurastamon oven ja näki jotakin sellaista, mitä ei ollut nähnyt yhdessäkään aiemmassa kirjassaan…

Tex Butcherin jännitysromaani Chicagon teurastajan juoni ei ole ehkä niitä kaikkein selkeimpiä, mutta kaikille liha- ja teurastamoalasta kiinnostuneille kirja tarjoaa mieleenpainuvia hetkiä.

H.HEIDELBERG: KUKA MURHASI NEANDERTALILAISEN

H.Heidelbergin dekkarin tapahtumat sijoittuvat ihmisen esihistoriaan myöhäispaleoliittiselle kaudelle. Kirjassa Sherlock Holmesmaiseen tapaan neandertalilaisen murhaa tutkii cro-magnon-etsivä Kallola, joka esikuvansa mukaisesti (vaikka tässä tapauksessa esikuva elääkin parikymmentä tuhatta vuotta myöhemmin) tekee mm. tarkkoja analyysejä murhatun neandertalilaisen kalutuista luista. Lisäksi cro-magnon-etsivä Kallola osaa valmistaa taitavasti piikivestä iskemällä erilaisia tutkimustyössä tarvitsemiaan instrumentteja, esimerkiksi kaivertimia, pinsettejä ja pipettejä. Muutenkin luolamiesetsivä Kallola vaikuttaa olevan melkoinen aikakautensa poikkeusyksilö, niin paljon verbaalisesti hän on edellä lajitovereihinsa nähden. Seuraavassa lyhyt näyte H.Heidelbergin esihistoriallisesta dekkarista Kuka murhasi neandertalilaisen:

…cro-magnon-etsivä Kallola raapusti mahdolliset neandertalilaisen murhaajien kuvat luolan seinään. Ylimpänä oli Karhukoura. Brutaali luolamies, joka oli edellistalvena syönyt vaimonsa ja lapsensa ja anoppinsa ja uhannut lukuisten todistajien kuullen syövänsä myös jonakin päivänä neandertalilaisen. Sitten oli Pikku-Jätti, umpimielinen apinamies, jonka suurinta huvia oli nuijia hengiltä kaikki joista ei sattunut pitämään. Ja neandertalisesta hän ei pitänyt. Alimpana listalla oli joku vielä tuntematon murhaaja. Joku yhteisön ulkopuolinen jäsen, ehkä joku vastikään Afrikasta saapunut Homo erectus-lajin edustaja…

H.Heidelbergin Kuka murhasi neandertalilaisen ei ole dekkariksi hääppöinen, muuta ihmisen esihistoriaan kirja antaa kyllä aivan uuden mielenkiintoisen näkökulman.