Siihen aikaan antoi Presidentti Niinistö käskyn että koko valtakunnassa oli toimitettava alkoholin verollepano. Tämä verollepano ei ollut ensimmäinen ja tapahtui J.Vapaavuoren ollessa Helsingin käskynhaltija. Kaikki menivät noudattamaan verovelvoitettaan, kukin omaan Alkoonsa.
Niin myös Juuso lähti Itä-Helsingistä, Kontulan kaupunginosasta verovelvoitetta varten keskustaan, Kallion kaupunginosaan Hesarille, sillä hän kuului Penan ryyppyremmiin. Hän lähti sinne yhdessä vakiosussunsa Maikin kanssa, joka odotti saavansa osuuden pullosta. Heillä siellä ollessa tuli Maikille pullon haun aika ja hän kävi ostamassa pullon, päivän esikoisen. Hän kapaloi pullon laukkuunsa ja laski sen puistonpenkille, koska heillä ei ollut muuta paikkaa ryypätä.
Yhtäkkiä heidän edessään seisoi herra poliisi ja poliisin taskulampun kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi pultsarit, mutta pollari sanoi heille: ”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon kaikille dokuille. Tänään teille Kallion kaupunginosassa on ostettu pullo. Se on yhden tähden jallupullo. Tämä on merkkinä teille: Te löydätte jallupullon joka makaa kapaloituna kassissa puistonpenkillä.” Ja samalla hetkellä oli poliisin ympärillä suuri poliisijoukko, joka ylisti valtiovaltaa sanoen: ” Valtiovallalla on kunnia korkeuksissa. Maan päällä rauha deekuille, joita valtiovalta rakastaa!”
Kun jeparit olivat menneet takaisin kyttälaitokselle, spurgut sanoivat toisilleen: ”Nyt äkkiä Hesarille. Siellä näemme sen, mikä on tapahtunut, sen minkä meille herra paskalakki ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Maikin ja Juuson ja jallupullon, joka oli kapaloituna veskassa puistonpenkillä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli pullosta sanottu. Kaikki jotka kuulivat puliukkojen sanat olivat ihmeissään. Mutta Maikki kätki pöpperöiseen mieleensä kaiken mitä oli tapahtunut ja kelasi sitä.
Puliveikot palasivat kiittäen ja ylistäen ylintä poliisikuntaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.